meitä on reilu puolenkymmentä.
Tai vajaat kymmenen, kummin vain.
Kukaan ei uskallakaan vilkaista toistaan, paitsi Puheliaspoika joka kertoo kaikille että pelottaa ihan helvetisti.

Niin muuten minuakin.

Alkamassa on aikuisten autokoulu. Ja sen lisäksi että pelottaa ihan helvetisti, ihmettelen myös miten minä, nelikymppinen naisihminen, jonka ei ilmoisna ikuna pitänyt autonrattiin asettua, olen voinut joutua tähän tilanteeseen? 

Samalla hetkellä kun Erkkiope (jonka nimi on oikeasti jotain muuta, mutta jota en muista kun pelotti niin käsittämättömästi) aloittaa, tajuan miksi olen täällä. Istumassa kämäisellä penkilllä niiden muiden ajotaidottomien aikuisten kanssa.
Koska tykkään opiskella.
Ja koska paikallinen työväenopisto pystyy tarjoamaan ainoastaan pajunsidontakursseja.

Samalla hetkellä päätän että minähän menen inssistä läpi. Ekalla kerralla. (ja ajan ne kolarit sitten myöhemmin vasta.)

Tervetuloa matkalle mukaan!

ps. ethän kerro kenellekään, tämä on salaisuus!